LEHDISTÄ LÖYDETTYÄ
eli erinäisiä lehtileikkeitä vuosien varrelta...
NS-Nuorisoseuralehti 8/1992


MaTaPuPu 15.9.1996


MaTaPuPu 20.11.1996

Koillis-Helsingin lähisanomat 21.12.2003


Kirkko ja Kaupunki 15.11.2005
Itämainen tanssi tuo tiistai-iltaisin vilskettä Siltamäen nuorioseuran
kerhotilaan. Liisa Vuokila ohjaa
lasten ryhmää
Kuva: Jani Laukkanen
Nuorisoseura tuo mieleen tanhut maaseudulla. Yhtä hyvin siitä voisi tulla mieleen itämaisen tanssin tunti vuoden 2005 Helsingissä.
Pimeään iltaan loistaa valo kerhotilasta, jonka ovesta kirmaa vastaan tyttöjä. Sisältä kuuluu pauketta, sillä askartelukerholaiset vasaroivat paperiruohoa palikoihin. Ovi käy uudestaan, ja kerhotilaan tulee nuoria improvisaatiotreeneihin.
Ei olla maalla vaan Siltamäen nuorisoseurassa. Helsingissä toimii edelleen seitsemän elinvoimaista nuorisoseuraa, joista Siltamäen seurassa on lapsiakin jäseninä 170. Tarjolla on monenlaista puuhaa chi-ball-jumpasta sambiciin.
– Tanhu taitaa olla melkein ainoa perinteinen juttu meillä, naurahtaa 29-vuotias Liisa Vuokila, jolle seurasta on 26 vuodessa tullut toinen koti.
– Nyt asumme Vantaalla, mutta vieläkin veri vetää tänne monta kertaa viikossa.
Vuokila on ollut mukana lukemattomissa kerhoissa ja ryhmissä, harrastanut tanhua lapsesta, pyörinyt breakdance-kurssilla ja tanssinut kymmenen vuotta itämaista tanssia. Haitaria hän on soittanut jo 15 vuotta pienessä porukassa, ja kädentaitojaan treenannut Tiffany-lasin ja nukketeatterin parissa.
Talolla tapaa tuttuja
Johtokunnan jäsenenä Liisa Vuokila käy syksyisin jakamassa seuran mainoksia lähistön taloihin. Joka vuosi mukaan tuleekin ihmisiä, jotka iloissaan kertovat siitä vasta kuulleensa. Vuokila kertoo, että töissäkin nuorisoseuran olemassaolo joskus hämmästyttää.
– Varsinkin tänne muuttaneet ovat ihmetelleet, että onko täälläkin nuorisoseuroja. Siitä ollaan kyllä myönteisesti kiinnostuneita.
Kun Liisa Vuokila tulee talolle, siellä on melkein aina tuttuja. Vuokila sanoo odottavansa etenkin tiistai-iltoja, jolloin hän ohjaa lasten itämaista tanssia.
– Se on minulle oikein henkireikä, ja tunnit tuntuvat tärkeiltä lapsillekin. Joku on joskus sanonut, ettei voi lähteä edes mummolaan, kun on itämainen tanssi.
Toki toisinaan joku lapsista mököttää tai puolet sanoo, ettei huvita. Sitten pitää keksiä muuta.
– Sitten pääsee aikuinenkin vaikka leikkimään hippaa, Vuokila virnistää.
Nuorisoseuroihin kuuluu edelleen yli 80 000 suomalaista. Alkuun seurat kehittivät kansan taitoja, ja edelleen useimmissa voi harrastaa musiikkia tai liikuntaa. Ensi vuonna nuorisoseuraliike täyttää 125 vuotta.
Linkki jutun sivuille: http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/kaupunki-ja-ymparisto/1681/
Vartti 9.6.2010

|